Tästähän se lähtee: "leikitäänkö?"Eiliseen postaukseen vielä sen verran, että pakotteita ei ole tarkoitus tietenkään tässä vaiheessa käyttää itse kentällä, kun treenataan ja opetellaan vasta uusia asioita ja hiotaan liikkeiden tekniikkaa.
Sitten kirmataan.Eilisaamusta lähtien meillä on ollut käynnissä ryhtiliike ja sellainen uusi elämisen järjestys, että tiettyjä asioita (sivu, maahan, istu, vierelle, seiso, hiljaa) harjoitetaan päivittäisessä elämässä osana normaalia olemista. Jos Bono ei tee niitä vapaaehtoisesti se tekee ne "avustettuina".
Olen miettinyt omia vaikuttimiani ja sitä, mitä haluan tottelevaisuukoulutukselta ja kyllä se siihen kulminoituu, että ensisijaisesti en halaja mitään kisasaavutuksia. Mä haluan, että se osaa käyttäytyä niin hyvin, että voin päästää sen rauhallisissa olosuhteissa aamu- ja iltalenkillä vapaana juoksentelemaan ilman, että mun tarvii koko ajan sydänkohtauksen partaalla kuikuilla, onko jossain koiria. Eikä myöskään tarvi vaania sellaisia lenkkeilijöitä, jotka Bonon mielestä näyttää siltä, että niillä on varmaan koira. Niinkuin pienenä.
Nykyäänhän se on lihaksi tullut skanneri, joka on koko ajan tutka päällä: missä koira, missä narttu, missä kiva setä, täti - aaaah! pupu, orava, whatever.
Jossain vaiheessa otetaan aina vähän mittaa.Eli tavoitteena kaikessa tässä äkseeraamisessa on ensisijaisesti luotettava koira, jonka kanssa ei tarvi pelätä ruhjeita omassa eikä koiran lihassa - taikka psyykessäkään sen puoleen.
Me tavattiin eilen hepoja ja päällisin puolihan kaikki näyttää seesteiseltä. Sitä se jonkin aikaa olikin.Se tässä uudessa systeemissä on merkillepantavaa, että koska koira ei myöskään saa itse vapauttaa itseään, kun se on käskyn alla (olen nyt ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa), vapaa -käskyä tulee viljetyä usein. Ja sehän on koiralle todella hieno asia. "Nyt mä olen vapaa, hiphei ja vielä hurlumhei". Siitä näyttää tulevan jopa jonkin sortin palkka!!!
Karu totuus on kuitenkin se, että tinnituksen vaara oli ilmeinen. Palkaksi tästä hyvästä piskit sai sulkeisharjoituksia.Toissapäiväisen BH-kurssin jälkimaininkeja on sekin, että tajusin kuinka hyvin se osaa jo maahan-käskyn. Sehän pysyi kartanolla ihan hyvin potslojoksissa, kun me ihmiset juteltiin joku tovi. Nyt ollaan sitten alettu kotioloissa tekemään heikompaa seisomista ruokakupilla, ulko-ovella jne. ja tämä on generoinnut ulkokäyttöön ihan uuden vierelle-käskyn, vai pitäiskö sanoa -toiminnon.
Vierelle tarkoittaa meillä sitä, että sen pitää tulla seisomaan mun vierelle vasemmalle puolele lapa polven kohdalla. Siinä joko kävellään vierellä (pyritään ainakin) tai jos se tulee vähän kurinpitotoimenpiteenä vetämisen seurauksena, se saa vapautuksen haistelutöihin, kun ottaa kontaktia. Kiva toiminto myös esim. kuraisissa paikoissa, kun ei viitsi ottaa sivulle istumaan.
Niin tässä ihminenkin oppii. Eikä edes ihan huomaamatta!
Jos innostutaan tässä jussia kovin viettämään eikä jakseta aukoa konetta niin toivottelen jo
Hyvää Juhannusta!
