Vapautumista

Rintaliivit on poltettu (kuvainnollisesti) ja täällä on kovasti vapauduttu. Bono antoi mun nukkua ihan siihen asti kuin itse heräsin. Se kalusi seiskalta puruluutansa omassa petissään ja voi sitä riemua, kun se huomasi että tuo pyöreäpäinen tätihän on hereillä. Sain maistaa vilahduksen sitä pentutestissä esiin tullutta iloa ja vilkkautta! Pampula juoksi ja hyppi, häntä heilui ja kaikki mikä osui tielle, sattui hampaiden väliin silloin, kun nuolemiselta ehti. Energiaa oli aivan valtavasti.

Puuhattiin sitten aamiaiset ja käytiin ulkona ja nyt veikka nukkuu hyvin ansaittuja hetkiä soffan alla.

Päiväunet on ihan parhaat luolassa otettuina.

Bono on osoittanut taipumusta sisustamiseen. Se kiskoo mielihyvin mattoja ja verhoja kokeillakseen erilaisia vaikutelmia. Kylpyhuoneen viemärin kansi on osoittautunut myös hyvin mielenkiintoiseksi elementiksi, jonka luovia käyttömahdollisuuksia ei selvästikään ole täysin hyödynnetty.

Sisustus ei enää muistuta kissaihmisen asumusta.

Pissat on alkaneet osua yhä useammin samalle TUMMALLE eteisen matolle, jonne kakatkin tulevat, milloin eivät tule ulos. Toistaiseksi tilanne on 3-2. Kolmet sisään, kahdet ulos. Aika hieno saldo vajaan kahden päivän tulokseksi, vai mitä! Sitäpaitsi kyseinen matto näyttää olevan ainoa, joka ei välittömästi imaise substanssia kuituihinsa vaan siitä valtaosan pystyy pyyhkimään. Miten huomaavaista! Mulla on alkanut viritä toive, ettei meillä haisekaan tunkiolle kolmen viikon päästä.

Se vinkuu enää vain silloin, kun sillä on hätä. Tätä mä kyllä mielelläni vahvistan, sillä vinkuminen minun puolestani voi olla seuraavat 15 vuotta merkki, että nyt pitää päästä ulos.

Lapdog Mr. Bono.

Se on myös alkanut katsella minua. Rauhoittuessaan se tarkkailee mua, eikä välttele katsetta.

Tänään me mennään käymään kasvimaalla. Harmi, että on kylmää ja märkää. Vilustumisvaara on sen verran iso, ettei arvaa alkaa kunnolla touhuamaan. Piipahdetaan nyt kumminkin.